To the other side of morning.

You walk the line of life and death and look to the other side of life. What you can see there?

You’re wake! This morning is like dead’s frozen kiss. It’s like murderer’s handsome portrait in you family album, somebody who raped you day after day when you were young.

Do you see the faces of you new lover or somebody else, who make love with you and your best friend?

Do you see you father who killed himself day after day by drinking and drugs. Do you see you mothers new men who hit you mother and brother? Do you see anything beautiful? Do you want to see?

Come and walk with me to the other side of morning to the place where you life and works will be estimated again.

                                                                                   Lue tästä kirjoittamani lehtijuttu Suomalaisten muinaisuskonnoista. 

        Henkirikokset suomessa ja rikospaikat nykypäivänä.

"Joka tahallisella teollaan aiheuttaa toiselle kuoleman, on syyllistynyt tappoon".

”Joka tappaa toisen, on tuomittava taposta vankeuteen määräajaksi, vähintään kahdeksaksi vuodeksi. Yritys on rangaistava”.

                                                                  (Rikoslaki 21:1)

                      ”Jos tappo tehdään:

-         Vakaasti harkiten,

-         Erityisen raa’alla tai julmalla tavalla

-         Vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai

-         Tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi. Yritys on rangaistava.”

(Rikoslaki 21:2) 

Keskiajalla henkirikoksia perusteltiin lähinnä ulkoisien vaikuttimien, esimerkiksi noitien loitsujen aiheuttamiksi. 1700-luvulla huomattiin, että suurin osa henkirikoksista tehtiin oman hyödyn tavoittelemiseksi ja 1800-luvulle tultaessa jo osattiin huomioida muitakin tekoihin vaikuttavia asioita ja huomioida rangaistuksia annettaessa tapauskohtaiset vaikuttimet, esimerkiksi hätävarjelun mahdollisuus.  

Suomessa tehdään joka vuosi yli sata rikosta, jotka täyttävät murhan tai tapon vaatimuksen. Tyypillisin rikos on humalassa tehty tappo ja tekovälineenä yleisin on teräase. 90 prosentissa tapauksissa tekijänä on mies. Riski ikä henkirikokseen syyllistymiseen on miehillä 20–29 vuotta ja naisilla 30–39 vuotta. 76 prosenttia toimi tekotilanteessa yksin.

                                            (Janne Kivivuori: Suomalainen henkirikos)

Tämä on faktaa henkirikoksista. Faktaa on myös se, että maassamme on tälläkin hetkellä noin 200 selvittämätöntä murhaa tai tappoa, vanhin niistä Sallassa tapahtunut Kustaa Lepistön henkirikos vuodelta 1912.

(Alibi 4/2007) 

Eniten julkisutta saaneet, selvittämättömät henkirikokset ajoittuvat 1950 ja 1960 luvulle. Kyllikki Saaren murha Isojoella 1953, Elli Immon murha Kemissä 1955, Tulilahden kaksois-surma Heinävedellä 1959 ja Bodom järven kolmois- surma 1960 puhuttavat ihmisiä vielä tänäkin päivänä. Edellä mainituista tapauksista tulee poliisille vihjeitä vielä useiden vuosikymmenten takaa.

Vanhoista henkirikoksista on kirjoitettu paljon. Useiden entisten poliisien kertomuksia lukeneena, olen voinut todeta kaikkiin rikoksiin on löydetyn pääepäillyn, jonka syyllisyys on voitu näyttää toteen lähes tulkoon varmasti. Yhdessäkään edellä mainituista tapauksista eivät todisteet ole riittäneet tuomioon saakka.  

Henkirikos ei vanhene koskaan ja niinpä vanhojakin rikoksia nousee aina välillä poliisin tutkimuspöydälle. Myöskään rikospaikat eivät ikinä katoa. Kiersin hieman katsomassa paikkoja ja tältä ne näyttävät nykypäivänä.

                                   Tässä näyttelyssä vertaan eri henkirikoksia toisiinsa. Yhdistäviä tekijöitä voi olla useita.

                                    Elli Immon surma Kemissä 1955 - Maire Vepsäläisen surma Jyväskylässä 1980.

Kaksi naista kuoli palatessaan tansseista. Molemmat rikokset selvittämättä.

                                     Kyllikki Saaren surma 1953- Tulilahden kaksoissurma 1959- Bodom-järven kolmois-surma 1960.

Suurten arvoitusten surmat. Nämä henkirikokset puhuttavat vieläkin, varsinkin niiden yhtäläisyyksien vuoksi. Tapauksiin on usein myös yhdistetty Elli Immon surma.

                                     Eveliina Lappalaisen surma 2000 - Porin jousisurma2007.

Kaksi kahden nuoren miehen tekemää, järjetöntä surmatyötä.

                                     Muhoksen hautasurma 2007- Hietasaaren hautasurma2006.

Kaksi raakaa surmaa, jossa uhri haudattiin elävältä.

                                     Muhoksen ryöstösurma 1953  - Pihtiputaan 8 surmanluotia 1969.

Epätoivoinen tekijä, neljä uhria.

                                    Omaan lukuunsa kuuluu myös kaksi epäselvää tapausta, joissa syyllinen jätettiin tuomitsematta.

                                     Kokemäen uunisurma 1960 - Keljonlahden mökkipalo 1998. Kummastakaan tapauksesta kukaan ei saa ikinä tietää aukotonta totuutta.

                                                                      Kuuntele minun ja Anssi Junton tekemä haastattelu Tästä. Nauhoitettu ravintola Leskisessä, Oulussa.

Lue Tästä aiheesta kirjoittamani artikkeli.

                                           Phantoms on the Earth:

Luomistyön alussa, aivan sen alku sekunneilla taivaassa syntyi kapina, jonka seurauksena Lucifer kannattajineen ajettiin alas helvettiin. Osa Luciferin kannattajista alkoi katua tekojaan taivaasta putoamisen aikana ja muiden painuessa manalaan, jäivät nämä katuneet, langenneet enkelit maan päälle vaeltamaan. Näin ovat tarujen mukaan syntyneet metsien henget ja hämärissä vaeltavat voimat, maan kummitukset.

Mieleni rauhoittuu pohjolan kaamoksessa ja yöttömissä öissä. Tunnen olevani yhtä luonnon kanssa ja voisin ikuisesti ihailla sen kauneutta. Phantoms on the Earth on kunnianosoitus luontomme kauneudelle ja puhtaudelle. Valitettavasti metsämme, jokemme ja ilmamme saastuu päivä päivältä. Tahtoisin kuvillani saada ihmiset heräämään suojelemaan tätä kauneutta, joka päivä päivältä katoaa ympäri maapallon.

                                       Vastakohtia, hetkiä pimeydestä:

”En tunne olevani ihminen. Mieleni vaeltaa varjojen maassa, tuskan ja pimeyden seassa, alhaisissa laaksoissa, joiden ilma on kylmää ja savuista.

Tämä on minun mieleni hauta, vereltä ja lialta haiseva luola, jonka pimeyteen ei valo pääse. Tämä elämä on täynnä rikki revittyjä haaveita, toteutuneita pelkoja  ja yksinäisyyttä, asioita, joita ei pysty unohtamaan.

Täällä ei ole muita, vain minä, seuranani pimeyden hahmoja, mielikuvituksen luomaa tuskaa, jota kukaan ei aja pois. Liity seuraani, ojenna kätesi, tartu omaani ja matkaa kanssani kaiken tämän pimeyden halki, liittyäksesi lopussa ikuisen yön varjoihin”

Vuosien 1450 – 1740 välillä murhattiin hirttämällä, polttamalla, hukuttamalla ja ties miten 50000 – 250 000 ihmistä, joita epäiltiin noituuden harjoittamisesta. Noitavainot saivat alkunsa pelosta, tietämättömyydestä ja paisuivat ihmisten epäluulojen yhdistyessä, kohdistuen muukalaisiin, vammaisiin, sekä muuten erilaisiin ihmisiin.

Tällä hetkellä Lähi-idässä raivoavat sodat saavuttavat saman uhrimäärän alle kymmenessä vuodessa. Joidenkin tietojen mukaan Irakissa oli vuoden 2006 alkuun mennessä saavutettu 50 000 siviiliuhrin raja.

Ainainen kiinnostukseni keskiaikaan ja noitavainoihin sai minut ryhtymään malleina käyttämieni nukkejen rakentamiseen talvella 2001 ja näyttely kokonaisuudessaan on eräänlainen kannanotto keskiajalla, ja vielä nykyäänkin uskontojen varjolla tehtäviin mielettömyyksiin ja joukkotuhoihin.

Näyttely koostuu pienistä kuvasarjoista, eikä niiden kuvaamisessa/ tekemisessä ole käytetty minkäänlaista kuvamanipulaatiota tai keinovaloa.

Alkupään kuvat kuvaavat kylmyyttä ja keskiaikaa, jolloin on voinut tulla poltetuksi noitana mitä naurettavimman syyn takia. Pisimmällä kuvasarjalla olen halunnut tuoda esille oman, kielteisen kantaani uskontoihin. Viimeinen, rikottua nukkea esittävä kuva muistuttakoon meitä siitä, että moni lapsuus tänä päivänä on rikkoutunut uskonsotien, ja eleensäkin sotien vuoksi. Kokonaisuutena toivon näyttelyn saavan ihmiset ajattelemaan julmuuksia, joita maailmassa on tapahtunut ja tapahtuu edelleen.