
EULEX – MISSION KOSOVO.
Jugoslavia oli toisen maailmansodan jälkeen muodostunut valtio, johon kuuluivat kuusi nykyistä valtiota, Serbia, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina, Slovenia, Makedonia ja Montenegro, sekä kaksi autonomista aluetta, Kosovo ja Vojvodina. Toisin kuin muut Itä-Euroopan maat Jugoslavia ei ollut Neuvostoliiton vallan piirissä ja se kehittyikin Presidentti Jozip Broz ”Titon” johdolla teollisuusvaltioksi.
Presidentti ”Titon” kuoltua 1980 alkoi Jugoslavian kommunismin valta rakoilla. Vuonna 1989 Slobodan Miloševićin noustua valtaan kaikkia alkoi muuttua. Miloševićin politiikka ajoi avoimesti Suur-Serbiaa, johon kuuluisivat kaikki Serbien asuttamat alueet. Slovenia ja Kroatia julistivat irtautuvansa Jugoslaviasta vuonna 1991 ja monikulttuurinen Bosnia-Hertsegovina itsenäistyi vuonna 1992. Jugoslavian yhtenäisyyteen sitoutunut, Serbien johtama liittoarmeija julisti välittömästi sodan molemmille valtioille. Taistelut kestivät vuosia ja vasta, kun Nato aloitti 20 päivää kestävät pommitukset 30. elokuuta 1995, rauhanneuvottelut saatiin käyntiin ja rauha solmittiin marraskuussa 1995.

Mitrovica. Näkymä Albaanipuolelle.
Koko Jugoslavian hajoamis-sodan ajan siviilit kärsivät karkotuksista ja joukkomurhista. Bosnian sodan raain etninen puhdistus tapahtui Srebrenican kylässä, jossa Serbit väitettiin surmanneen noin 8000 kyläläistä. Srebrenica oli YK:n suoja-alue, mutta rauhanturvaajat eivät pystyneet suojelemaan sitä serbien hyökkäykseltä. Maailmaa järkytti sodan aikana myös Bosnian pääkaupungin, Sarajevon piiritys, jonka aikana serbit pommittivat muun muassa sairaaloita ja päiväkotia. Raakuuksiin ja joukkosurmiin eivät syyllistyneet sotien aikana ainoastaan serbit, vaan myös Serbiväestöä hävitettiin. Kaiken kaikkiaan sodissa sai surmansa yhteensä noin 250 000 ihmistä, suurin osa siviilejä.
Kosovon maakunta oli Serbian eteläinen, autonominen alue. Kosovolaiset ovat suurimmalta osin etnisesti albaaneja ja uskonnoltaan muslimeja. Kosovolaisista noin kymmenen prosenttia muodostava serbivähemmistö ryhtyi 1980-luvulla valittamaan etnisestä sorrosta. Milosevic aloitti serbejä puolustavan nationalistisen kampanjan. Kosovon autonomia peruttiin, ja serbit pääsivät tärkeisiin asemiin. Itsehallinnon peruuntuminen sai Kosovon vapautusrintaman UCK:n aloittamaan aseellisen taistelun Kosovon itsenäisyyden puolesta. UCK:n sissit hyökkäsivät serbipoliiseja ja -viranomaisia vastaan. Serbia vastasi UCK:n toimiin rajuilla operaatioilla, joissa kokonaisia kyliä tyhjennettiin sissejä etsittäessä. Serbien operaatioista puhuttiin etnisinä puhdistuksina. YK ei kyennyt toimillaan estämään joukkotuhoja, joten sotilasliitto Nato alkoi suunnitella ilmaiskuja Serbiaa vastaan. Kun Serbia ei suostunut Naton vaatimuksiin taata Kosovolle itsehallinto, ilmaiskut aloitettiin 24. maaliskuuta 1999.
Pommitusten jatkuttua kolme kuukautta Serbia oli valmis rauhansopimukseen. Sopimus loi Kosovoon YK-hallinnon, ja alueelle lähettiin huomattava määrä kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja, joihin kuuluu myös suomalaisia sotilaita. Kosovon vapautusrintama UCK riisuttiin aseista. Milosevic joutui luopumaan vallastaan ja häntä syytettiin Haagin sotarikostuomioistuimessa joukkomurhista Bosniassa, Kroatiassa ja Kosovossa. Milosevic kuoli selliinsä Haagissa marraskuussa 2006.
Kosovon sodan päättymisestä on kulunut kymmenen vuotta. Koko tuon sodanjälkeisen
ajan maakuntaa ovat värittäneet erilaiset Serbien ja Albaanien väliset
levottomuudet.
Nykypäivänä Kosovo on Euroopan nuorin valtio. Tämä väkiluvultaan 2 200 000
asukkaan ja pinta-alaltaan uudenmaanläänin kokoinen tasavalta julistautui
itsenäiseksi 17. helmikuuta 2008 presidentti Ahtisaaren myötävaikutuksesta.
Kosovon väestön keski-ikä on Euroopan alhaisin, 25,4 vuotta ja työttömyys
vastaavasti Euroopan korkein, lähes 70 prosenttia.
The hot spot.
Kosovon pohjois-osassa olevassa Mitrovican kaupungissa Kosovon ongelmat ilmenevät parhaiten. Kun Milosevicin Jugoslavia ja Serbia olivat hävinneet sodan, Serbit alkoivat painostuksen alla muuttaa pois suurista osista Kosovoa, muun muassa maakunnan pääkaupungista Pristinasta. Muuttoliike suuntautui Pohjois-Kosovoon ja muualle Serbiaan. Mitrovicasta tuli käytännössä jakautunut kaupunki, jonka pohjoispuolella asuvat Serbit ja eteläpuolella Albaanit. Kaupungin halkaisee Ibar-joki.

Jakautunut kaupunki. Mitrovican pohjoispuolella liehuu Serbian lippu.
Nykypäivänä Kosovon suurimmat ongelmat ovat asenteissa ja kommunismin jättämissä toimintatavoissa. Serbeiltä ja Albaaneilta puuttuu halu toimia yhdessä, eikä heitä avustavaa EU:n johtamaa oikeusvaltio-operaatiota, Eulexia katsota hyvällä. Tämä johtunee pitkälti siitä, että sekä serbit, että Albaanit ymmärsivät Eulexin toimenkuvan väärin ja odottivat nopeaa Eurooppalaistumista. Eulexin palkkalistoilla on tällä hetkellä noin 82 Suomalaista, joista 50 prosenttia on poliiseja, loput vankeinhoitoviranomaisia, tullimiehiä ja juristeja. Eulexin palkkaamista henkilöistä jokainen tekee alueella parhaansa, mutta Serbien ja Albaanien keskinäinen yhteistyöhaluttomuus hankaloittaa tehtävää.
Mutta mikä oikein tämä Eulex on ja mitä se tekee? Eulex on EU-johtoinen oikeusvaltio-operaatio, jonka tehtävä on tukea ja edistää, sekä osaltansa myös valvoa lakien ja asetusten toteutusta joka puolella Kosovossa. Eulex myös tutkii sotarikoksiin, korruptioon, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, rahanpesuun ja terrorismiin liittyvää toimintaa. Koko missio toimii Euroopan turvallisuusneuvoston kehysten pohjalta ja koko operaatio käsittää 1900 kansainvälistä ammattilaista oikeuden, vankeinhoidon, poliisin ja tullin toimialoilta. Pääasiassa Eulexin tavoite ja tarkoitus on kuitenkin ohjata ja neuvoa paikallisia virkamiehiä. Eulexin palkkalistoilla on myös 900 paikallista avustajaa.
Alueen väestöllä oli suuret odotukset Eulexin tullessa alueelle. Kaiken luultiin muuttuvan kädenkäänteessä siten, että työtä löytyisi kaikille ja uusia asuntoja nousisi sodassa hävitettyjen tilalle, kuin sieniä sateella. Koska Eulexin tehtävä on kuitenkin opastaa ja valvoa paikallisia viranomaisia ja toimijoita hoitamaan asiansa oikein, eivätkä sen toiminnan vaikutukset olleet niin nopeita, kuten haluttiin, on sen saanut osakseen mielenilmauksia, joka on ilmennyt lähinnä graffiteina. Albaanit syyttävät Eulexia Serbien suosimisesta ja Serbit pitävät Eulexin toimintaa laittomana. Tänä päivänäkin Eulex tekee hidasta työtään, yrittäen samalla rohkaista Kosovolaisia toimimaan yhteisen hyvän puolesta.

Eulexia arvosteleva mielenilmaus Pristinassa.
Kommunismin jäänteet istuvat ihmisissä pitkään ja osa heistä on sitä mieltä, että ennen sotaa kaikki oli paremmin. Ennen kaikilla oli jotain, työtä ja harrastuksia. Oli halpa sähkö, vesi ja alhaiset verot. Nykyisin osa ihmisistä laiminlyö verojen- ja erilaisten muidenkin jokapäiväisten laskujen, esim. sähkölaskun maksamisen. Ja kun sähkö katkaistaan, mennään kadulle osoittamaan mieltä. Ihmiset haluaisivat Eulexin parantavan heidän olojaan, mutta eivät ymmärrä, kuinka tärkeää osaa verojen maksaminen ja heidän oma panoksensa tässä näyttelee.
Eulexin tavoitteena on taata jokaiselle Kosovon kansalaiselle turvattu ja
oikeudenmukainen elämä, valtiossa jossa ei ole korruptiota. Tavoitteena on taata
yhteinen ja yhtenäinen oikeusturva ja oikeuslaitos, sekä Serbeille, että
Albaaneille. Tämän tavoitteen saavuttamiseen on kuljettavana pitkä ja kivinen
tie.
Työ Eulexin henkilöillä Kosovossa on pääasiassa turvallista. Yhtä Serbian ja
Kosovon välisen rajan liikennettä kontrolloivaa asemaa, Gate 31, vastaan on
tehty useita iskuja. Asemaa on ammuttu kerran singolla, kerran asemalle
heitettiin käsigranaatti, jota seurasi rynnäkkökiväärillä ammuttu sarjatuli.
Pari kertaa on Eulexin autoletkaa, convoyta myös ammuttu henkilökunnan kulkiessa
Gatelle. Henkilövahingoilta on kuitenkin toistaiseksi vältytty.

Gate 31 Serbian ja Kosovon välinen raja-asema.
Kosovossa työskentelevää, Eulexin henkilökuntaa motivoi halu auttaa tätä
Euroopan nuorinta valtiota eteenpäin, kohti toivottavasti parempaa ja
oikeudenmukaisempaa huomista. Tehtävä ei ole mahdoton, sillä selvä enemmistö
Kosovossa asuvista ihmisistä haluaisi vain elää rauhassa, Serbit ja Albaanit
keskenään. Tuo jäljelle jäävä vähemmistö on äärijärjestöjä, tai ihmisiä jotka
hyötyvät muuten vain kaaosmaisesta tilanteesta. Laajempi totuus Eulexin
henkilöstön työstä on se, että he myös ehkäisevät toiminnallaan rikollisuuden
leviämistä laajemmalle Eurooppaan ja Pohjoismaihin.
Paikallisen viranomaistahon mukaan maakunnan ongelmat ovat kehittyneet jo
vuosikymmeniä sitten. Afganistan on aina tunnettu johtavana huumeiden
kasvattajamaana ja suuri osa Euroopan huumeista on salakuljetettu Afganistanista
Eurooppaan juuri Kosovon kautta, maakunnan huonon valvottavuuden kannalta.
Nykyisemmin tämä laaja huumeiden salakuljetusverkosto on vain laajennut
entisestään kaikkiin Euroopan maihin. Laajan pakolaisvirran myötä nuoria Kosovon
Albaanimiehiä on kulkeutunut aina Pohjoismaihin saakka ja täällä osa miehistä on
joutunut hankaluuksiin paikallisen poliisin kanssa juuri huumausainerikoksien
vuoksi.
Nykyisenäänkin Kosovon tilannetta on hankala seurata ja alue on otollinen
järjestäytyneelle rikollisuudelle. Eulex ottaa tilannetta hallintaan päivä
päivältä ja raja-asemien toiminta tehostuu koko ajan. Eulex tekee alueella
tärkeää työtä niin Euroopan turvallisuuden, kuin Kosovon kehityksenkin kannalta.
Paras tapa suojella omaa turvallisuuttamme on auttaa ihmisiä heidän omassa
kotimaassaan, eikä tuoda heitä pakolaisina asumaan vieraaseen kulttuuriin, jonka
tapoihin ja lakeihin he eivät välttämättä sopeudu koskaan.
Jää nähtäväksi kuinka kauan Eulex joutuu Kosovossa työskentelemään? Vaikka koko
operaation tarkoituksena on, että jonain päivänä Kosovon omat poliisivoimat ja
oikeuslaitos olisivat kykenevät valvomaan tilannetta itsenäisesti, tähän
vaaditaan luultavasti useamman sukupolven asennemuutos aina maan korkeinta
johtoa myöten. Mutta yksi asia on kuitenkin selvä. EU on tullut pysyvästi
Kosovoon.

Kuvassa Albaaniperhe viettämässä normaalia koti-iltaa.

Kuvassa Albaani isä ja
hänen poikansa matkalla korjaamaan puhjennutta rengasta Vusstrissa.