Marianpäivä:

Kevään eteneminen otetaan riemuiten vastaan meillä täällä rannikolla. Päivien piteneminen tuntuu virkistävältä ja jokainen voi tuntea toimintatarmonsa moninkertaistuvan keväällä, kun pitkä, kylmä ja pimeä talvia alkaa jäädä taakse, kevätpäiväntasauksen lähestyessä.

Mutta kuinka asiat menevät meitä huomattavasti pohjoisempana? Käsivarrenlapin Saamelaisille kevätpäiväntasauksen, eli Marianpäivien viettäminen merkitsee kaamosajan voittamista ja kyseinen juhlapäivä onkin merkittävä Saamelainen perinne.

 Marianpäivien vietto on aloitettu jo 1500 -luvulla. Kevättalven hankikeleillä kulkeminen oli helppoa ja vuosisatojen ajan seutukunnan saamelaiset kerääntyivät Marianpäivien aikaan kirkolle toimittamaan kaikki kirkolliset toimitukset yhtä aikaa; kastamaan lapset, käymään ripillä ja vihillä sekä hautaamaan vainajat. Väen kokoontuessa kirkonkylälle olivat paikalla myös kauppiaat. Talvimarkkinoiden ohella alettiin myöhemmin järjestää myös kilpailuja, konsertteja, näyttelyitä, teatteriesityksiä ja perinteiset tanssit hotellilla, Enontekiöllä, Hetassa.

Marianpäivän juhlia vietetään 19 - 21. maaliskuuta 2010. Saamelaiset ovat Euroopan pohjoisin ja Pohjoismaiden ainoa alkuperäiskansa. Marianpäivän juhla ei ole Saamelaisille vain kirkollinen pyhä, vaan juhlan perinteet kulkevat kaukaa menneisyydestä. Sillä, että Marianpäivää vietetään juuri kevätpäiväntasauksen aikoihin, on suuri merkitys. Marianpäivä onkin vanha pakanajuhla, jonka aikoihin on tuntureissa uhrattu erilaisia lahjoja seidoille. Nykyisin Marian juhlien keskeisin pitopaikka on Enontekiön Hetta. Syytä tähän juhlan pitopaikkaan ei suoraan tiedetä, mutta yhtenä syistä pidetään Hetan keskustassa sijaitseva Jyppylän kukkula, jonka länsireunalla on aikoja sitten sijainnut vanha Seita, jolle lappalaiset ovat kulkeneet uhraamassa poroja. Nykyisin Jyppylän rinteellä sijaitsee kirkko, eikä Seitajumalasta ole enää muuta tietoa kuin, että kivi on kirkon rakentamisen aikoihin vieritetty Ounasjärveen vuonna 1864.

Marianpäivän perinteisiin kuuluu Ounasjärven jäällä järjestettävät poroajo – ja suopunginheittokilpailut, sekä läheisessä luontokeskuksessa järjestettävä saamen musiikin konsertti. Marianpäivän aikoihin Hetan katukuvassa näkyy runsaasti erilaisia saamelaispukuja. Pukujen väriloisto on upeaa, sillä jokaisella kylällä on toisistaan poikkeavat puvut ja saamenmaalla on satoja kyliä. Suomessa käytetään pääsääntöisesti viittä eri pukua, mutta kyläkohtaisia poikkeavuuksia on.

Saamenmaalla kaikkia yhdistää kieli. Vaikka saamenkielen muunnoksia on joistain lähteistä riippuen jopa kymmenen erilaista, on mielenkiintoista todeta, että olkoon Saamelainen mistäpäin Lappia tahansa kotoisin, hän yleensä puhuu kaikkia neljää pohjoisen kieltä, Suomea, Ruotsia, Norjaa ja Saamea. Saamenmaa ulottuu Ruotsin puolella aina Vaasan korkeudelle saakka ja pohjoisessa jäämerelle. Koko Saamenmaalla arvioidaan asuvan 50 000 – 100 000 saamelaista, joista Suomessa noin 7000. "Me saamelaiset olemme yksi kansa, eivätkä valtioiden rajat saa estää kansamme yhteyttä.", on saamelaiskäräjien tunnuslause, joka osoittaa hyvin yli rajojen toimivaa yhteistyötä. Saamelaisneuvosto on yhteisessä konferenssissaan hyväksynyt poliittisen ohjelman, joka painottaa neljän maan saamelaisten yhteenkuuluvaisuutta. Saamelaisten korkein edustuksellinen elin Saamelaiskäräjät valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi.

Poronhoidon merkitys näkyy juhlissa laajana poroista valmistettujen tavaroiden myyntinä, sekä kuuluu saamelaisten puheissa. Myös erilaiset käsityöammatit ovat edustettuina. Paikalla on koruseppiä, kenkien ja nahkasomisteiden tekijöitä, huivien kutojia ja poronlihan kauppiaita. Väkeä on laidasta laitaan, myös muutamia Etelä-Suomesta kotoisin olevia yrittäjiä on läsnä.

Saamelaiset ovat välitöntä ja iloista kansaa, jotka suhtautuvat etelämieheen varauksetta. Kaikki suhtautuvat turisteihin iloisesti ja antautuvat kuvattavaksi mielellään, ollen ylpeitä syntyperästään ja hienoista puvuistaan. Tietty prameus näkyy myös puvuissa. Koruista on tunnistettavissa lähestulkoon aina paikallisen korusepän kädenjälki, sekä pukujen neulokset ovat viimeisen päälle tarkkaa käsityötä. Taitavalle puvunlukijalle voi myös selvitä puvun koristeista kuinka varakas puvun haltija on, eikä siten tarvitse kysyä sitä jo kliseeksi tullutta porojen lukumäärää.

Matkailijalle Marianpäivät ovat miellyttävä kokemus, jossa lapin kulttuureista tietämätönkin saa miellyttävän pintapuolisen raapaisun saamelaiskulttuuriin ja siihen, kuinka puuttomassa tunturilapissa asustava pieni kansa elää ja ansaitsee elantonsa. Kun tämän väestön pariin uskaltautuu jalkautumaan mieleltään vapaana ja pitää korvansa avoinna, voi lomaltaan poistua suurta kokemusta rikkaampana ja miettiä mielessään kuinka tärkeänä nämä ihmiset pitävät luonnon puhtautta ja koskemattomuutta.

Suosittelen jokaiselle lappiin aikovalle hieman ennakoivaa paikallisen kulttuurin tutkimista ja jokaista matkustamaan aina hieman pohjoisemmaksi, mitä alun perin oli aikonut matkansa suunnata. Lapin matkalla voi aina tulla vastaan jotain, joka jää pysyvästi asumaan matkailijan sydämeen. Jokainen tunturi on kokemisen arvoinen paikka, oli sitten kesä tai talvi.      

                                    Teksti ja kuvat:       Petri Kesti